15.5. Maastoestekilpailut, ROW

Joonas ja Martti

Vanhoista tavoista ei tosiaan helpolla eroon pääse.

Suunnitelmat kesän vapaaksi ottamisesta Martin kanssa loppuivat lyhyeen, kun ori jaksoi lomajakson jälkeen suorittaa lähes yhtä täysillä kuin ennenkin. Lähtö Kanadaan tuli melko lyhyellä varoituksella, viikon sisällä minun piti sekä itselleni että Martille varata lennot niin paikan päälle kuin takaisinkin, siellä tallipaikkaa, hotellimajoitusta, kuljetuksia, ja ennen kaikkea sopia isäni kanssa tallin pyörittämisestä. Hänhän tietysti suostui samantien, enkä sitä epäillytkään. Enemmän minua huoletti, osaako hän tehdä asioita kuten minä haluan ne tehtäväksi. Hevosten piti saada ruoka tarkalleen kahdeksalta aamulla, ja niillä oli nyt nimikkotarhat joihin ne piti viedä. Huonon sään sattuessa en menisi vannomaan, että isä osaa hevosia oikein loimittaa. Varsat ja Hera ainakin pitäisi..

Vielä viimeisillä minuuteilla ennen lentokentälle lähtöä olin muistuttanut asiasta asian perään, enkä sen takia etteikö isä niitä asioita muistaisi, vaan että hän myös uskoisi niitä. Lopulta mies oli painanut oven nenäni edestä kiinni murahtaen, että kyllä hän yhden tallin osaa hoitaa, enkä voinut muuta kuin siihen luottaa. Milanillekin olin etukäteen varoittanut olevani poissa hetken, mutta kyllä hän ja Biffe isäni kanssa juttuun tulevat.

Sää oli erinomainen kisoja ajatellen. Martti steppaili hermostuneena allani ja pureskeli kuolaimiaa niin että kilisi. Pitelin ohjia tuntumalla vaikka annoin Martin pyöriä paikallaan. Seurasin katseellani muita ratsukkoja siihen saakka, kunnes meille annettiin Martin kanssa lähtömerkki. Ori oli edestä vahva ja puski kuolainta vastaan nurmikentän poikki pinkoessaan. Adrenaliini kuohahti kehossani, se sai veren kiertämään korvissa saakka ja sormenpäät kihelmöimään. Mieli teki antaa Martin määrätä tahti, mutta tiesin että ori hyytyisi jos se käyttäisi kaiken ruudin heti alussa.

Esteet olivat normaalia tasoamme matalat, mutta vasta puoleenväliin rataa päästyämme Martti puuskutti siihen tahtiin, että päätin hidastaa oria vielä entisestään. Se nakkeli niskojaan protestiksi, mutta suostui hidastamaan tempoaan aavistuksen. Rannan ohitettuamme edessä oli jälleen nurmikenttä. Rataa olisi enää muutama este jäljellä. Rengaseste ylittyi kevyesti, ja annoin Martin pidentää askelta. Aitakaan ei tuottanut ongelmia, mutta kaarre pensasesteelle venyi ja lähestyminen oli huono. Martti hyppäsi turhan läheltä ja ilmaisi mielipiteensä minun huonosta ratsastamisestani pukittamalla esteen jälkeen. Ärähdin orille sen pään ylös vetäessäni että jatkaisi nyt vain matkaa, seuraava este olisi vain muutaman laukka askeleen päässä.

Se este oli tukki, jonka en olettanut tuottavan mitään ongelmia. Niin ei olettanut Marttikaan, ennenkuin vasta hyppyyn ponnistaessaan. Orin korvat kääntyivät yllättäen eteen ja sen pää kohosi äkisti ylös. Se oli tarpeeksi varoitusta että osasin vakauttaa oman istuntani ja ottaa tukea orin harjasta sen pompatessa ensin ilmaan, muttei suinkaan esteen yli. Martti hyppäsi suoraan ylöspäin, ja käännähti ympäri sellaisella kiireellä, että olisin voinut kuvitella tukin olevan kimoja täysiverisiä välipalaksi pistelevä peto. Pidättämällä sain hidastettua Martin raviin, ja annoin sen ravata kierroksen kevyessä ravissa. Sillä välin silmäilin tukkia mietteliäänä nähdäkseni, mikä siinä oli orin säikäyttänyt. Vasta tarkemmin katsoessani näin sen päädyssä nököttävän pienen värikkään lelutipun, jota ori seurasi silmä kovana ja niin pörheänä, että minua alkoi naurattaa.

Vaikka se sakottikin ajasta, annoin Martin seisahtua tukin vierelle tipua tutkimaan. Orin terävät korvat kääntyilivät epävarmana edestakaisin ja se otti pienen pieniä askeleita tukkia kohti, kunnes se oli melkein kosketusetäisyydellä leluun. Vasta saatuaan todeta ettei kyseessä ollut mitään sen kamalampaa Martti ylitti tukin, ja matkamme maaliviivaa saattoi jatkua. Ori pärskähteli mennessään siihen malliin, että olisin voinut kuvitella sen yrittävän vakuutella ettei äskeistä tapahtunutkaan. Että se ei juuri säikähtänyt pahanpäiväisesti pientä värikästä lelutipua.

9.3.19, klassisen ratsastuksen perusteet, Zen

Heti ensimmäisenä jättimäisen orin nähdessään Iivari tiesi löytäneensä omalle Maggie-tammalleen sulhon. Sinisilmäinen komistus oli varsinainen katseidenkääntäjä! Lempeys ja varmuus huokui Nandosta kauas sen astellessa tyyneesti muiden hevosten, niin orien kuin tammojen, seassa. 

Alkuun Nando oli verkkainen, eikä vastannut erityisen nopeasti painonsiirtoon: Iivari päätti ottaa tämän orin kanssa samanlaisen lähestymistavan kuin oman shirensä kanssa, nuo olivat kuin kaksi marjaa. Tulisi superrauhallinen varsa... Mies karisti suunnitelmoinnit päästään ja koitti keskittyä opetukseen, vaikka valehtelematta se oli hankalaa. "Shirenhevosella on ominaisuutena taipumus etupainoisuuteen ja raskauteen, mikä on nimenomaan ominaisuus eikä vika: heidät on jalostettu nojaamaan länkiin ja tekemään raskasta työtä, eikä tanssahtelemaan ratsuna. Tehtävämme ei silti ole mikään mahdoton, kunhan pidetään speksit mielessä. Enemmän kokoamista vaativat tehtävät alkavat olemaan jo todella hankalia tuon massan kanssa, mutta perusasiat Nando varmasti kykenee hoitamaan kuten muutkin. Puhumme siis selän nostamisesta ja tasapainon pitämisestä." Selittäessään Iivari samalla ohjeisti kuinka orilta lähdettäisiin pyytämään avotaivutusta ympyrällä. Kapsonilla joutui vielä paljon johdattamaan ratsun vastatessa turhan hitaasti painoon, mutta tehtävä alkoi luistamaan tunnin mittaan aina vain paremmin ja paremmin. Aluksi Iivari kulki ratsukon vierellä auttaen raipalla sisätakajalkaa hakemaan kohti painopistettä. "Voit itsekin käyttää selästä raippaa apuna. Ensin voit joutua hieman koskettamaan vuohista raipalla — näin — ja nimenomaan vain koskettamaan, ei napauttamaan. Yleensä aika pian päästään siihen että raipalla voi vain osoittaa jalkaa ja hevonen tietää mitä silloin pitää tehdä enemmän."

Nandosta ei tunnin sisään kuoriutunut mitään prima ballerinaa, mutta oli se hieman nopeuttanut vastaamistaan. Nivelkuolaimeen ei ollut koko aikana tarvinnut koskea kertaakaan, ja lopuksi avotaivutusta päästiin tekemään myös ravissa. Suoralla uralla pakka ei vielä pysynyt aivan kasassa, se kun oli paljon hankalempaa. Nandolla oli myöskin paljon enemmän painoa kannateltavana, joten tasapainon kehittyminen tehtävien tasalle vaati hieman extraponnisteluja. Ori oli liikuttavan yritteliäs: se väläytteli välillä oikein kirjaopillisia liikkeitä, kunnes pienen sivuaskeleen vuoksi menetti flownsa ja kaikki piti aloittaa alusta. Missään vaiheessa se ei kuitenkaan hermostunut eikä näyttänyt menettävän uskoa osaamiseensa. 

"Nando on hieno, sillä on ihailtava asenne ja siitä tulee varmasti todella loistava ratsu kunhan asioita jaksaa vain toistaa paljon. Hän kaipaa hieman extrapanostusta fyysisten ominaisuuksiensa vuoksi, mutta en näe mitään syytä miksette joskus olisi täällä opettelemassa sulkutaivutuksia ja laukanvaihtoja..." Iivari puhui loppukaarron aikaan silittäessään jättimäistä otsaa. "Kotona kannattaa jatkaa avotaivutusten kanssa ensin ympyrällä. Kun se onnistuu vaivatta, siirtykää suoralle uralle. Kun sekin onnistuu, voit ruveta leikittelemään vastataivutusten kanssa: tavoitteena on että Nando pystyisi sujuvasti vaihtamaan asetusta ja johtavia jalkojaan ilman että tasapaino menee, mieluiten kaikissa askellajeissa. Se on kaiken ratsastuksen pohja, josta voi sitten valita tahtooko jalostaa koulu-, este-, askellaji- tai mitä tahansa osaamisalaa."

- Kirjoittanut Pölhö

Helmen tallin estevalmennus, 9.-10.3.19

Jesse - Martti (357 sanaa + palaute 121 sanaa)

Kun kimo täysiverinen pyyhälsi tahdikkaassa ravissa ohitseni, aloin jo epäillä että tällä pojalla saattaa tulla pieniä ongelmia tämän päivän estetehtävällä. Selässä kyyhöttävä Jesse teki kaikkensa saadakseen orin keskittymään alkuverryttelyihin, mutta Martin veri veti selvästi maneesin keskelle viritetyille esteille. Kun laukkalämmittely oli tehty ja Jesselläkin alkoi jo hiki virrata, oli aika siirtyä hyppäämisen pariin. Aluksi tarkoituksena oli lähestyä ravissa pystyesteistä koostuvaa linjaa, joiden edessä oli puomi. Puomilta olisi yksi askel ennen varsinaista hyppyä. Pystyesteiden väliin oli tarkoituksena tehdä pysähdys. Kuten aluksi olin jo hieman ennustellut, ei Martti meinannut pienessä mielessään ymmärtää miksi ihmeessä esteiden väliin pitäisi pysähdellä. Jessellä oli siis tekemistä siinä, että hän sai ratsunsa pysähtymään. Vaikka alkuun näytti siltä, että Martti tuskin tulee ymmärtämään että esteiden väliin olisi tehtävä pysähdykset, alkoi parin kierroksen jälkeen siirtymiin tulla haettua rentoutta ja tahdikkuutta. Hypyt olivat joustavia ja innokkaita, eikä Jessellä ollut tarvetta sen kummemmin työstää orin hyppyjä. Kun lämmittely oli tehty, oli aika korottaa pystyihin hieman lisää korkeutta ja alkaa lähestymään esteitä laukassa. Puomi helpotti Martin ponnistamista esteille, ja kun Jesse vain muisti pidätteet esteiden väliin välttyi ratsukko jäätäviltä turbopompuilta joita Martti meinasi alkuun tarjoilla. Kun laukassakin linja sujui, muutin viimeisen pystyn okseriksi, jonka pituuden pistin kohtalaisen suureksi. Tällä lähdimme hakemaan ratsusta irti pidempää hypyn kaarta. Nyt Jessen oli luotettava siihen, että Martti löytää viimeiselle okserille oikean ponnistuskohdan, muutoin taempi puomi, tai vaihtoehtoisesti Jesse, rymisisi kaarella alas. Martilla oli tahdikas ja hyvin rullaava laukka, joten Jessen täytyi vain mukailla sitä istunnallaan ja muistaa puolipidätteiden merkitys ennen esteitä. Kun kaksikko oli ylittänyt ensin pystyt ja vielä oli viimeinen ponnistus okserille, muuttui Martin ilme kiinnostuneesta innostuneeksi. Ori otti pari lyhempää tahdikasta askelta ja ponnisti lihakset pullistellen okserin yli. Voi sitä ilmettä mikä Jessellä oli kasvoillaan kun kaksikko oli selvinnyt okserista yli! Kun siitä oli kerran selvitty yli, sujui okserin ylitys vielä useampaankin otteeseen. Kokeilimme myös korottaa okserin takapuomia hieman, ja silloin Martti painoi etujalkansa kunnolla rintakehänsä alle kuin esteratsu konsanaan. Loppuraveista ei tällä kaksikolla meinannut tulla mitään, sillä keräillessäni esteitä reunalle olisi Martti vielä halunnut hypätä. Onneksi Jessellä oli sen verran energiaa jäljellä, että hän sai kuitenkin pideltyä ratsunsa uralla ja volteilla, joilla hän pyrki saamaan orinsa vielä hetken ajaksi kuulolle.

Palaute: Martti on oivallinen esteratsu, ja sen kanssa voisi suunnata vielä isommillekin esteille jos vain ratsastajalla kantti riittää. Martin kanssa täytyy olla selvät sävelet siitä, kuka vie ja millä nopeudella. Jesse hoiti hommansa hyvin ja erityisesti haluan nostaa esille hänen upean esteistuntansa. Istunta ei ollut yhtään liian etukumara, mutta ei myöskään turhan pysty. Jalan ja käden asento tuntui kulkevan käsi kädessä, kun jalka lähti väärille teille myös käden asento muuttui. Kun jalka löysi paikkansa, myös käsi pysyi hyvässä staattisessa asennossa. Ratsukko hakee vielä hieman yhteisymmärrystään, sillä Martti vaatii selvästi harjoitusta pidemmällä aikavälillä ymmärtääkseen ratsastajaansa. Miltei toivoisin näkeväni tämän kaksikon uudemmankin kerran valmennettavanani, sillä vaikka kyseessä on toimiva paketti, on tässä vielä hieman hiottavaa jotta Martti saadaan rentoutumaan ja Jesse luottamaan enemmän ratsuunsa.

- Kirjoittanut VRL-14761

29.1.19, Kouluvalmennus

Jesse & Ryövärin Velhotar, 29.1.

Jesse ja Venni aloittivat tunnin kevyessä ravissa hakien hevosta molempien ohjien että pohkeiden väliin. Kun he pääsivät harjoitusraviin, jatkoimme työskentelyä ajatuksella pienestä kokoamisesta istunnan avulla.
Ravin kokoamisessa ideana oli tehdä kokoaminen juurikin istunnan avulla hevosen ollessa hieman nihkeä kädelle: Jessen tuli itse varoa takanojaa ja ajatella tiivistyvänsä navasta kohti selkärankaa, laskien samalla rintakehää hieman alaspäin, menemättä kuitenkaan ryhdittömäksi. Venni oli aika menossa eikä Jesse osannut oikein vaatia siltä tätä tehtävää oikein, joten vasta muutamissa viimeisissä pätkissä tapahtui hevosessa jotain selkeää eroa.

Työstimme ravissa myös muutamat pituushalkaisijalta uraa kohden tulevat loivat väistöt, jotka olivat Vennille melko haastavia. Se olisi mieluummin luisunut jyrkästi kaikkia apuja vasten sivulle jättäen takaosan kilometrin päähän muusta kropastaan. Jesselle oli selkeästi haastavaa löytää sopiva tahti raviin väistöjen aikana. Alun sähellyksen jälkeen ratsukko sai muutamia kivoja ja siedettäviä pätkiä. Molemmat ravitehtävät he tekivät vielä molempiin suuntiin, minkä jälkeen saivat siirtyä laukkaan.

Ajatuksena oli laukassa hakea aluksi takaosaa aktiivisemmaksi ja hevonen pohkeiden väliin harjoituksella, jossa ympyrän pitkien sivujen osat tultiin suoralla linjalla avotaivutusta ja päädyt ratsastettiin hieman eteen normaalilla kaarella. Tehtävä osoittautui ratsukolle melko haastavaksi, sillä Jessellä oli oma työnsä saada Venni kuuntelemaan apuja niin hyvin, että se kykeni tekemään siistiä avotaivutusta tasapainossa. Se oli siis perusratsastusta parhaimmillaan! Vasempaan kierrokseen laukkatehtävät sujuivat pääpiirteittän hieman paremmin kuin oikeaan.

Toinen laukkatehtävä oli noin 12 metrin voltti, joka koostui ikään kuin kolmesta eri osasta. Siinä ratsukon tuli ratsastaa ensin voltin ½-osa, minkä jälkeen he jatkoivat noin viiden metrin ajan suoraan ja kääntyivät sitten siitä loput voltista. Tehtävän idea oli, ettei hevonen voinut vain kaatua koko volttia tai fuskata siinä muuten, vaan sen tuli suoristua välissä ja kantaa itsensä, minkä jälkeen loput voltista pystyi ratsastamaan tasapainoisesti. Oikeassa kierroksessa Jesse huomasi itsekin, että hevonen yksinkertaisesti vain nojasi apujaan vasten sisälle. Annoin Jesselle vinkkejä ongelman korjaamiseksi. 

- Kirjoittanut & valmentaja meera

Kuvapostaus

Kuvat yksinoikeudella, ethän siis kopioi!

Ratsujousiammuntatunti 15.01.2019, Dragon Age Estate

Jesse tuli myös toiselta läänikunnalta ja hänellä oli mukana komea musta suomenhevosori. Varjoksi kutsuttu ori katseli ympäristöä korvat höröllä ja päästi kimeän hirnauksen tammakansalle. Varjo sai Falko nimiseltä friisiläiseltä matalan hörähdyksen vastaukseksi, mutta se oli enemmin varoitus ettei paikka ole Varjon valtakunta. “Olen Roxana, opettajanne tänään”, Roxana hymyili kiristäessä ratsukon vyötä ja katsoi Falkoa kummastuneena. “Jesse”, Mies nyökkäsi ja lähti itsevarmana lämmittelemään ratsuaan. Jesse osasi ratsastaa hevostaan, koska tiesi miten tätä tulee käsitellä. Jesse oli alusta asti määrätietoinen eikä antanut uuden ympäristön haitata ratsujousiammuntatuntia. Kun he olivat käyneet kaikki askellajit läpi, Jesse ohjasi istunnalla Varjon muiden luokse pitäen pientä välimatkaa muihin uusiin hevosiin. Jesse solmi nopeasti ohjakset solmulle ja valmistautui pian tulemaan kahden taulun linjalle. Merkistä Jesse antoi merkin lähteä laukkaan ja ratsu laukkasi korvat hörössä muiden jälkiä pitkin. Jesse keskittyi ampumaan kohti ensimmäistä taulua, mutta samalla piti ratsunsa suoralla linjalla. Ensimmäinen osuma tauluun oli hyvä ja toinen ei jäänyt myöskään vajaaksi. Jesse hidasti ratsunsa pienillä avuilla raviin ja ravasi reippaasti muiden tieltä pois. Tätä jatkettiin ja ratsukon yhteistyö näytti sujuvan hyvin, että Jesse tiesi mitä tehdä satulassa. Päätettiin sitten hioa enemmän jousen käyttöä. “Enemmän tarkkuutta”, Roxana neuvoi ja antoi heille uuden merkin lähteä laukassa radalle. Jesse ampui ensimmäisen taulun keskelle, mutta toisella tuli kiire. Oli pakko ampua takaviistoon hevosen väärältä puolelta, mutta osuma oli täydellinen. “Hienoa”, Roxana hymyili. Ei tarvinnut onneksi ratsun vauhtia hidastaa turhaan. Oli lyhyen tauon aika ja Jesse hieman jumppailu mustaa ratsuaan käynnissä sekä ravissa. Varjo oli hienosti avuilla ja liikkui Jessen avuista joka ilman suuntaan. Roxanan käskystä palattiin takaisin lähtöviivan läheisyyteen ja oli vuoro ampua kolmen maalin linjaa. Jesse lähti räväkästi Varjon kanssa liikkeeseen ja ampui tarkasti ensimmäisen sekä viimeisen taulun. Keskimmäisellä tuli hieman kiire, että nuoli lensi hätiköinnin aikana maalitaulusta ylitse. “Uudestaan”, Roxana huikkasi ja Jesse sai jatkaa jonon ohitse, että saadaan hyvä linja kerralla. Tällä kertaa onnistui hyvin ja istuntaan reagoiva ratsu meinasi kääntyä ympäri, kun Jesse käänsi liikaa yläkroppaa takaisin menosuuntaan. Tällä kertaa Jesse jäi odottamaan omaa vuoroaan ja muisti ettei käännä liikaa yläkroppaa viimeisellä maalitaululla. Osumat olivat tarkkoja ja osuivat pääosin suhteellisen keskelle taulua, mutta vielä ei napakymppiä tullut. Ratsu oli hiestä märkä ja Jesse oli tyytyväinen ratsuunsa. Loppuravit hoidettiin itsenäisesti areenalla ja Jesse jäi toisen suomenhevosratsukon kanssa verryttelemään.

kirjoittanut Lady Roxana