Jesse & Ryövärin Velhotar, 29.1.
Jesse ja Venni aloittivat tunnin kevyessä ravissa hakien hevosta molempien ohjien että pohkeiden väliin. Kun he pääsivät harjoitusraviin, jatkoimme työskentelyä ajatuksella pienestä kokoamisesta istunnan avulla.
Ravin kokoamisessa ideana oli tehdä kokoaminen juurikin istunnan avulla hevosen ollessa hieman nihkeä kädelle: Jessen tuli itse varoa takanojaa ja ajatella tiivistyvänsä navasta kohti selkärankaa, laskien samalla rintakehää hieman alaspäin, menemättä kuitenkaan ryhdittömäksi. Venni oli aika menossa eikä Jesse osannut oikein vaatia siltä tätä tehtävää oikein, joten vasta muutamissa viimeisissä pätkissä tapahtui hevosessa jotain selkeää eroa.
Työstimme ravissa myös muutamat pituushalkaisijalta uraa kohden tulevat loivat väistöt, jotka olivat Vennille melko haastavia. Se olisi mieluummin luisunut jyrkästi kaikkia apuja vasten sivulle jättäen takaosan kilometrin päähän muusta kropastaan. Jesselle oli selkeästi haastavaa löytää sopiva tahti raviin väistöjen aikana. Alun sähellyksen jälkeen ratsukko sai muutamia kivoja ja siedettäviä pätkiä. Molemmat ravitehtävät he tekivät vielä molempiin suuntiin, minkä jälkeen saivat siirtyä laukkaan.
Ajatuksena oli laukassa hakea aluksi takaosaa aktiivisemmaksi ja hevonen pohkeiden väliin harjoituksella, jossa ympyrän pitkien sivujen osat tultiin suoralla linjalla avotaivutusta ja päädyt ratsastettiin hieman eteen normaalilla kaarella. Tehtävä osoittautui ratsukolle melko haastavaksi, sillä Jessellä oli oma työnsä saada Venni kuuntelemaan apuja niin hyvin, että se kykeni tekemään siistiä avotaivutusta tasapainossa. Se oli siis perusratsastusta parhaimmillaan! Vasempaan kierrokseen laukkatehtävät sujuivat pääpiirteittän hieman paremmin kuin oikeaan.
Toinen laukkatehtävä oli noin 12 metrin voltti, joka koostui ikään kuin kolmesta eri osasta. Siinä ratsukon tuli ratsastaa ensin voltin ½-osa, minkä jälkeen he jatkoivat noin viiden metrin ajan suoraan ja kääntyivät sitten siitä loput voltista. Tehtävän idea oli, ettei hevonen voinut vain kaatua koko volttia tai fuskata siinä muuten, vaan sen tuli suoristua välissä ja kantaa itsensä, minkä jälkeen loput voltista pystyi ratsastamaan tasapainoisesti. Oikeassa kierroksessa Jesse huomasi itsekin, että hevonen yksinkertaisesti vain nojasi apujaan vasten sisälle. Annoin Jesselle vinkkejä ongelman korjaamiseksi.
- Kirjoittanut & valmentaja meera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti